Otinpa sitten jalat alleni jo eilen, eli kiertueen aloitus aikaistui päivällä. Mahtipontinen aloitus, tämä Gallen-Kallelan museo, ehkä liiankin, tällaiselle kulttuuriummikolle. Vastedes taidan madaltaa hieman tasoa, ainakin joksikin aikaa, sillä tämä keikka otti (henkisille) voimille. Tässä nyt kuitenkin lyhyt matkaraportti. Ei näin korkeatasoinen kulttuurikohde oikein inspiroi kirjoittamaan sen pidempään, mutta saa nähdä tuottaako mikään arkisempikaan kohde tämän enempää juttua. Jos ei, on vika ilmeisesti kirjoittajassa itsessään.
Mutkia matkassa
Välineissäni olisi ollut uudellenharkitsemisen varaa. Matka museoon ei ollut kovin rullaluistin-ystävällinen. Pyörä olisi ollut sopivampi. Matka oli täynnä erinäisiä pieniä siltoja, hiekkapolkuja ja muita Stadin liikennesotkuja niin, että sai välillä oikein taiteilla luistellessa. Hiekkapolun varrella oli hauskana yksityiskohtana hatullinen lamppu. Polun yläpään varrelle oli sijoitettu iso hauenleukaa muistuttava puuhäkkyrä, liekö Akselin ITE-taidetta…
Museo kartalla
Tarvaspäähän kulki jos jonkinlaista siltaa, joissa rullaluistelijan taidot punnitaan. Puusillan lankkuvälit töyssyttävät ja betonisillan metalliset ‘välilevyt’ lennättävät naamalleen – juuri sopivasti sijoitettuun hevonkakkaan… Kartasta näkyy, miten lähellä Stadin rajaa museo sijaitsee (punainen pistekatkoviiva, vasemmalla Espoo, oikealla Stadi). Stadin puoleinen pikkusilta on betonia, mutta sen voi kiertää Turunväylän viertä kulkevaa Ritokalliontietä pitkin. Pellavaniemen yli kulkevaa lankkusiltaa pitkin on silti kompuroitava museoon päästäkseen, ellei sitten tule Espoon puolelta… Matkavaikeuksien viimeisenä silauksena on Akselin museoon johtava polku, joka on hiekkainen ylämäki. Polun alussa ei ole penkin penkkiä, jossa vaihtaisi rullaluistimet tossuihin. Vasta mäen yläpäässä museon luona alkaa häämöttää rivi puistonpenkkejä. (Kartan lähde: http://kartta.hel.fi/opas/.)
Museokulttuuria…
Viimein ylhäällä ja kulkuvälineet vaihdettu museoystävällisemmiksi. Sitten vain sisään museoon, joka näkyi hiekkapolusta ylös tultaessa oikealla. 
Polusta vasemmalla sijaitsei Kahvilarakennus, joka on oikea kartano. Itse museokin on hyvin hulppea pytinki. Sisäänpääsymaksu 
kevensi hieman kukkaroa, mutta kukapa nyt ei maksaisi siitä ilosta, että pääsee hengittämään museon kultturellia pölyä ja tomua… Rakennuksen molemmat siipiosat ovat museotiloja, mutta 
myös torniin pääsee kiipeämään. Siellä on lisää museotiloja sekä Akselin ja Maryn (erittäin kolkko) kylppäri. Tornin eräässä kerroksessa sijaitsee (ilmeisesti) Akselin vapaa-ajan kammio, jossa herra taiteilija istuskeli aikoinaan Salkkareiden parissa rentoutumassa. Akseli näytti luottvan Philipsin littulaatuun.
… ja kahvilakulttuuria
Taiteilijan työvälineitä oli esillä, kuten myös varsinaisia työn tuloksiakin, vaikka oli seassa myös muidenkin taiteilijoiden teoksia. Oheisissa valokuvissa näkyy esimerkiksi iso maalausteline
ja jonkin sortin painotyökalu (iso ratas). Museo oli varsin pian koluttu läpi. Ehkä koko alueen kiinnostavinta tarjontaa olikin itse maisema, ainakin niin kauniina kesäpäivänä. Myös kartanokahvila ulkoterassialueineen ja aurinkovarjoineen on visiitin väärti. Ulkona voisi istuskella tuntikausia, mikäli aikataulu (ja sää) sallii. Kahvilan sisätila vaikutti ensiluokkaiselta treffipaikalta – hyvin romanttinen ja tarpeeksi syrjäinen sijainti, suhteellisen vähän kävijöitä 
verrattuna Stadin keskustan 
kahviloihin.
Pihamaalla ihanaa
Vielä katsaus pihamaalle, josta löytyy hauenleuan lisäksi esimerkiksi omituinen peilipallo, liekö myös taidetta. Viereisessä valokuvassa näkyy pallon oikeassa laidassa heijastus kahvilarakennuksesta. Pallon takaa puiden välistä pilkottaa Laajalahti. Vierailun päätteeksi voikin kävellä alas rantaan pientä polkua pitkin. Rannassa kelluu laituri, josta käsin voi vilvoitella luistimien ja museoportaiden rasittamia jalkaparkoja Laajalahden +19-asteisessa merivedessä, jonka leväpitoisuus on vielä alhainen (lähde: Luode Consulting Oy, sivulla http://www.luodedata.fi/database/dbform.php?fp=14_munk. 
Linkki löytyy myös Helsingin Kaupungin Liikuntaviraston sivuilta: http://www.hel.fi/liikuntavirasto, jossa klikkauksella “Uimarannat/Munkkiniemen uimaranta”. Tosin Munkkiniemen uimaranta leväpitoisuuksineen sijaitsee parin kilometrin päässä Tarvaspäästä.)
